After the first week

Ensimmäinen viikko takana

Yhdessä viikossa tullut niin paljon uutta ja ihmeellistä, että tätä koko touhua on vaikea tiivistää sanoiksi. En tiedä oikein mistä edes aloittaisi, kaikki on niin moninkertaisesti suurempaa ja meno moninkertaisesti vilkkaampaa verrattuna suomeen.

Olemme testanneet muutamia paikallisia ruokapaikkoja, mistä saa ruokaa todella hyvään hintaan ja useimmiten ruoatkin ovat olleet varsin loistavia, jos ajattelee nyt niin olemme syöneet kiinalaista, italialaista, brittiläistä ja ranskalaista ruokaa täällä ollessamme. Niin pizzaa puu-uunista sekä pizzaa 500 asteisesta uunista… kumpaakaan ei voi rehellisesti verrata suomeen. En väitä etteikö suomesta saisi hyvää ruokaa, kyllä saa tarkoitan vain että täällä se kokemus on varmasti hieman erilainen varmasti.

Metrolla kulkeminen alkaa sujua, vaikkakin alkuun se oli aikamoinen kokemus kun vaihdettiin metroa ja mentiin suuntaan tuo ja sitten yhtäkkiä taas metron vaihto ja mentiinkin suuntaan tämä ja yhtäkkiä oltiinkin perillä. Mielenkiintoista sanon minä. Onhan meillä suomessakin metro, mutta se ei ole mitään verrattuna tähän. Ihmisiä kulkee täällä metrolla kymmeniä jossei jopa satoja kertoja enemmän joka tunti.

Työpäivät ovat olleet ihan mukavia, joskin välillä joutuu suoraa sanoen hyppäämään syrjään kiireen takia ja tekemään jotain todella yksinkertaista hommaa, kuten esimerkiksi eilen tuli nypittyä 20 litraa persiljaa ja sen jälkeen hienonnettua se, voin kertoa että sitä tavaraa oli paljon! Olen kyllä päässyt myös hieman annosteluun ja muutenkin tutustumaan ruokien valmistukseen, ei se mitään rakettitiedettä täälläkään ole, puhtaita ja selkeitä makuja todella näyttävillä esillelaitoilla.

Muut työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, ja olen muutamiin jo hieman tutustunutkin, joskin eilen työskentelin kolmen ihmisen kanssa joista vain yksi puhui sujuvaa englantia, noh ei se mitään työt sujuivat silti varsin hyvin. Jokainen jolta olen kysynyt apua on auttanut mielellään ja kertonut myös hieman itsestään ja kysellyt paljon minulta kaikenlaisia kysymyksiä, eniten tietenkin olen saanut kertoa mistä olen kotoisin ja minkälaista on ollut suomessa. Muita vastaavia kysymyksiä ovat olleet mm. missä olen oppinut puhumaan englantia näin hyvin, olenko aikaisemmin ollut ravintolassa töissä, miten opin asioita niin nopeasti ja sitten on paljon myös tiedusteltu miten pärjään suomessa talven yli.

On mahtava nähdä miten auktoriteetti pelaa keittiössä, jos sinua korkeampi henkilö pyytää noutamana hänelle jotain tai ylipäätänsä huutaa esimerkiksi tarvitsevansa lusikan, niin se lusikka toimitetaan chefille oli tilanne mikä hyvänsä.

Lyhykäisyydessään pidän tästä paikasta varsin paljon, odotan niitä oikeasti rankkoja päiviä töissä jolloin minulle huudetaan ja haukutaan. Haluan kokea sen tunteen, sillä tiedän että siltä ei voi välttyä ja siitä oppii koska se varmasti säväyttää kun ensimmäisen kerran joku tulee ja heittää työstämäni objektin roskiin ja sanoo että ei hele***tti sitä noin tehdä tee uudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin huono tai muutenkaan… satun vain kokemuksesta tietämään, että ne hetket kun on halunnut kadota maanrakoon tai lähteä ovet paukkuen pois jostain on oikeasti niitä parhaita hetkiä jotka varmasti muistaa lopun elämäänsä. Nämä tilanteet voivat myös olla testejä siitä, pärjäänkö oikeasti keittiössä kovan paineen alla, sillä tiedän että tällä alalla vaaditaan hermoja ja kovaa päätä.