Sunday Roast in Soho

Sunnuntaina taas vaihteeksi molemmilla vapaata. Nukuttiin suhteelliseen pitkään tai ainakin allekirjoittanut tunnustaa. Noin kahdentoista maissa Marlo, Juliuksen suomalainen työkaveri soittaa ja kyselee, josko lähtisimme Sunday Roastille eli ikään kuin brunssille pubiin joka sijaitsee sohossa. Lähdimmekin matkaan sen koommin miettimättä, koska molemmilla oli tiedettävästi nälkä.

Saavuimme Liverpool streetille ja kävelimme tovin, kunnes löysimme itsemme Brick Lanelta, jonne Marlo ja Peter tuli meitä vastaan… Brick lane oli täynnä kojuja, ihmisiä ja katusoittajia eli hyvinkin normaalia lontoolaista sunnuntaimeninkiä. Tovin kävelyn jälkeen saavuimme pubiin jossa seisoskelimme tovin, kunnes saimme pöydän ja pääsimme tilaamaan nämä Sunday Roast Beef annokset sellaiseen sopivaan 15 punnan hintaan tuli lautasella raju kasa ruokaa jolla lähtisi päivä liikkeelle ja tottavie kyllä lähti.

Tästä tyytyväisinä kävelimme hieman matkaa ja poikkesimme mahtavaan levykauppaan nimeltä Rough Deal, ihan sikana vinyyleitä, c-kasetteja ja tietenkin cd levyjä.. Mahtava kokoelma kaikkea! Vieressä oli varsin viihtyisä pubi jonne poikkesimme oluelle, sisällä soi todella miellyttävää musaa. Voisin kuvailla sitä svengaavana boogiena, jos se kenellekään sanoo mitään. Paikan nimi taisi olla Big Chill. Chillailimme chillistä hyvän tovin, kunnes tarkoituksena oli etsiä jotain jälkiruokaa, jätskiä tms… noh ei se mennyt ihan putkeen kun päädyimme Heron Toweriin kerrokseen 40 Sushi Sambaan juomaan 14 punnan koktailit. Noh matava näköala ja hyvä seura sunnuntaina, mikäs sen parempaa loppujenlopuksi. 66 punnan tabin maksun jälkeen päätimme suunnata China Towniin syömään kevyttä iltapalaa.

China Town on myös yksi sellainen nähtävyys täällä Lontoossa, jonka tarkasteluun kannattaa varata hieman aikaa. Aivan mahtava mesta ja ruokaa joka kulmassa, puhumattakaan kiinalaisten ravintoloiden määrästä. Niitä tosiaan oli silmän kantamattomiin ja päädyimmekin yhteen loppujenlopuksi. Söimme 4 mieheen Puolikkaan crispy duckin, soft shell crabia, sea noodels. Maukasta ja hyvää, joskin tarjoilu oli hieman tätä luokkaa: ”eat and fuck off” eli syö ja poistu näin suomenkielellä.

Tässä vaiheessa kello alkoi näyttämään jo niin paljon, että päätimme suunnata kohti kotia. Brixtonissa törmäsimme Tiinaan, jonka kanssa kävelimme kotia ja kerroimme päivästä.