Sightseeing

Ihan nasta sunnuntaipäivä ollut, nukuttiin pitkään ja mietiskeltiin mitäs sitä tänään tehtäisiin. 

Metroilimme Borough markettiin, joka sattuikin olemaan kiinni. Tämä ei meitä haitannut. Menimme lähellä olevaan tapas baariin syömään brunssia. Saimme tovin tutkia listaa, ennen kuin osasimme tilata mitään. Julle otti  lajitelman erilaisia makkaroita sekä lisäksi perunoita hyvällä aiolilla. Minä taas puolestani otin chorizo toastin ja vuohenjuustomoussen jonkinlaisilla krutongeilla. Tämä oli varsin miellyttävä aamupala, mistä tyytyväisinä päätimme ottaa bussin kohti Elephant and Castlea, josta tarkoituksena oli mennä Imperial War Museumiin, mitä emme tosin löytäneet. Kiersimme läheisen ostoskeskuksen läpi ja jatkoimme bussilla Brixtonia kohti. Matkalla keksimme, että otamme pienen bussiajelun kohti Oxford Circusta. Matkassa vierähti ainakin 45min. Metrolla olisimme olleet perillä noin 12minuutissa. Onneksi menimme bussilla, sillä näin ensimmäisen kerran Thamesin, sekä monta muuta todella hienoa rakennusta ja sain myöskin hieman käsitystä kuinka tolkuttoman iso paikka tämä on.

Circucsessa meillä oli yksi määränpää, ostari nimeltä John Lewis, mistä Jullen oli saatava jonkinlainen mansikkatorttu jota hän oli havitellut pitemmän aikaa. Mukaan lähtikin melkein neljän punnan leivos. Seuraavaksi suunta kohti kotia ja emme tietenkään voineet vastustaa Wine Parlouria, joten olihan sieläkin poikettava.

Ah kotona vihdoinkin, mahtavan päivän jälkeen tietysti myös maha muisti ilmoittaa, että nyt olisi aika taas saada ravintoa… Noh päätimme paikallisesti tilata ruokaa kotiin ja potentiaalisimmaksi vaihtoehdoksi muodostuikin mikäs muukaan kuin Curry Paradise. Kätevästi tilasimme netin kautta ruoat ja avot tunnin päästä meillä olikin lämmintä ja maukasta intialaista ruokaa pöydässä. Meillä oli kaksi erilaista kastiketta, toinen lampaalla ja toinen jättiläiskatkaravuilla, sekä naanleipää. Mun soosi oli todella todella tulinen, mistä olin hyvinkin mielissäni, vesi virtasi silmistä ja nenä vuosi, tätä olin selkeästi kaivannut.

Nyt mukavaa loikoilua kämpillä ja ehkä jonkin leffan tai sarjan katselemista ja lepoa.

Uutisissa on mainittu, että tänään pitäisi olla oikein myrsky kuulemma noin 70-80 maila tunnissa tuulenpuuskia. Pyh ja pah sanon minä, tuo on nopeasti laskettuna sellainen 30+ m/s tuuli, onhan se kova ja jos tuo oikeasti iskee tänne niin ainakin tämä brixton on sekaisin. Eihän tuollainen pieni syystuuli meitä suomalaisia lannista, tulee vain paljon kotoisampi olo.

Chickens and Local pubs

Hehe tässä on takana muutama hauska päivä, eilen töissä pääsin renssaamaan jotain metsäkanaa tms, sillä oli pää, jalat ja sisälmykset tallella. Pääsin oikeasti tekemään jotain todella mielenkiintoista.. Homma eteni näin

leikkaa kaula poikki

puhdista keuhkon alue

taivuta jalat pois kuopistaan

leikkaa jalat irti

poista sisuskalut, sydän maksa ym

katkaise ja leikkaa ”rintalasta”

polta koivista karvat pois

Päivän jälkeen menimme Jullen kanssa burgerille Honestlyyn, paikan burgerit on mahtavia ja ranskikset todella todella hyvin maustettu. Kuten tapaan kuuluu ruokailun jälkeen juodaan viiniä siispä matkamme jatkui Wine Parlouriin, josta etenimme KAFFiin juomaan pintit.

Kotiin päästyämme, molemmilla oli ”pubifiilis” kysyin Tiinalta vähän vinkkejä mihin kannattaisi mennä, vastauksena tuli ohjeet viereiseen pubiin jossa hän jo oli. Join todella hyvää olutta (Leffe blonde, belgialainen luostariolut) sekä muutaman lasillisen lemppariviskiä (Laphroaig 10yo savuviskiä). Saimmekin Tiinalta hyviä vinkkejä ja päätimme mennä clubille nimeltä Dog Star, varsin miellyttävä paikka, ihan täynnä porukkaa ja hyvää musiikkia. Epäonnekseni mun puhelimesta loppu akku ja jotenkin erkannuttiin Jullen kanssa, noh tovin etsinnän jälkeen lopetin etsinnät ja mietin hetken aikaa, mitähän tässä nyt tekisi. Päätin jäädä vielä hetkeksi, sillä kello ei ollut vielä kovin paljoa ja mulla oli todella mukavaa yhden brittiläisen pariskunnan kanssa, suomalaisuuteni tuntui olevan heille todella suuri juttu. Noh tästä sitten lähdin aamuyöstä kotia kohti ja muistin matkalla, että hitto Jullella on avaimet… noo heikun nöyrästi pimpottamaan ovikelloa ja sisälle pääsin, vaikka kerkesinkin vähän huolestua. 

Note to self : Converset on huonot kengät baariin, saatat nukahtaa pehmeille portaille niitä pois ottaessasi.

”hups” olihan sitä muutama hassu alkoholiannos juotu, noh onneksi Tiina herätti mut ja mainitsi, että sängyssä on varmasti mukavampi nukkua. Heräilin kahdentoista aikaa ja lepäilin hieman,  ennen kuin pitäisi lähteä töihin. Olo ei ollut kovin häävi, vaikkakin on sitä pahempiakin oloja ollut. Työpäivä meni suhteellisen näppärästi ja vaivatta, sekä pääsin lähtemään puolisen tuntia aikaisemmin töistä.

Semmonen seikkailu tällä erää. 

First double

Päivä lähti ihan kivasti käyntiin, kevyen ja raikkaan sateen siivittämänä… tuntui turhalta käydä suihkussa aamulla, kun samanlaisen kasteen sai pihallakin. Noh tähän on vain totuttava. Nappasimme kahvit ja suuntasimme, kumpikin töihin.

Töihin päästyäni kuulin, että kaksi mun sectionin työntekijää on kipeänä, eli siis kiire päivä tulossa. Noh eipä se ollutkaan kovin kummallista, preppi ja lounas meni ihan nätisti ei siinä mitään kunnialla selvittiin kahdestaan Johnnyn kanssa.

Lounaan servicen jälkeen Chef Kevin tuli kysymään minulta, josko voisin jäädä muutamaksi tunniksi tuuraamaan, kun todellisuudessa larderissa olisi ollut vain yksi työntekijä koko illan… enhän minä osaa sanoa ei, ainakaan tällaisessa tilanteessa. Jäin siis vielä viiden jälkeen auttamaan ja siinä se ilta sitten hujahtikin yli 130 asiakkaan siivittämänä. En kyllä osannut tietenkään alkuun odottaa, että chef tarkoitti muutamalla tunnilla koko illaksi jäämistä… noh eipä se 15h työpäivä nyt niin paha ollut kuin olin kuvitellut, vaikkakin jalkoja särkee nyt. Harmillista on vain se että tämä osittainen väsymys katoaa aina kun kävelee muutaman kilometrin töistä kotiin.

Pidän työnteosta varsinkin silloin kun se on mielenkiintoista ja nopeatempoista, kuten se tänään oli.. mutta en aio ottaa tavaksi työskentelyä ilmaiseksi. Tiedän että monen mielestä moiset päivät ei ole edes pahoja, ei varmastikaan, jos sellaiseen on tottunut tai toiseksi siitä saa rahaa, jota pidän aika kovana motivaattorina tässä vaiheessa. Noh ei ollut tarkoitus valittaa asiasta.

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä tämä taas tältäerää J

Huomenna taas aamuun ”jei”

Induction Day

Tänään siis meillä oli induction eli suomeksi varmaankin ”virkaan astuminen” siis pieni perehdytys työpaikan tapoihin ja menettelyihin. Induktio meni varsin mukavasti, vaikka asiat eivät meitä juurikaan koskeneet, sillä emmehän me varsinaisesti ole palkallisissa töissä täällä.

Meillä kummallakaan ei ollut töitä tänään, siis päätimme kierrellä vähän Harrodsilla ja tutkia tämän paikan läpikotaisin, vaikkakin jätimme väliin kokonaisen kerroksen ”womans wear” voitte itse miettiä miksi emme sinne menneet :D. Parhaimmat osastot olivat mielestäni kitchenware jossa oli mahtava kokoelma erilaisia keittiöveitsiä ja muita tarvikkeita. Seuraavaksi suuntasimme Food hallia kohti, mutta eksyimmekin wine & spirits osastolle, joka oli suurin näkemäni valikoima laadukkaita ja mahtavia viinejä. Jokaisella suuremmalla viinintuottaja maalla oli oma osastonsa ja hinnat kulkivat 15 punnasta 200 puntaan keskimäärin. Emme myöskään välttyneet huomaamasta vuosikertaviinikokoelmaa jossa oli viinejä vuodesta 1969  vuoteen 2013 eikä hintaakaan ollut kuin 225 000 puntaa, eli siis taskurahaa meille J.

Seuraavaksi löysimme viskit, konjakit, rommit sun muut vahvemmat alkoholit. Valikoimaa oli tässäkin osastossa häikäilemättä enemmän kuin olen koskaan nähnyt, löytyi myös erikois versioita omasta suosikistani, mutta sain pidettyä näppini irti enkä tuhlannut 70 puntaa pulloon.

Viimeisenä alkoholiosastolla oli shampanjat eli kuohuvien aateliset, mielenkiintoisimpana pidin Taittingerin jonkinlaista taiteilija kokoelmaa, jossa oli eri erilaisia ”etikettejä” eli jokainen pullo oli todennäköisesti jonkin taitelijan suunnittelema. Tunnelma oli niin jännittävä että unohdin ottaa mitään kuvia koko reissulta.

Tästä suunnistimme kohti food hallia, jossa oli noh tietenkin ruokaa, kaikkea mitä voisit ikinä haluta, lihaa, kalaa, äyriäisiä, kanaa, kasviksia siis kaikkea suklaata, teetä ihan kaikkea ja ympäri maailmaa. Emme kehdanneet liian kauan kierrellä, sillä molemmilla oli hirveän kova nälkä jo ensimmäisen ruoka osaston jälkeen. Siispä jatkoimme matkaa.

Ulos päästyämme alkoi taas vaihteeksi vaikea valinta, jotta minne menisimme syömään. Hetkisen seikkailun ja mietiskelyn jälkeen päätimme jatkaa matkaa green parkiin ja kävellä sieltä katua pitkin, kunnes löytäisimme jonkinlaisen paikan josta saisi ruokaa. Kotvan vaelluksen jälkeen selvisimme paikkaan nimeltä Nicholson’s varsin mukava paikka josta sai ihan hyvän burgerin ja piffin sekä olutta sai ainakin 20 erilaista suoraa hanasta! Tyytyväisinä ja utopistisen hedelmäpelin jälkeen, johon julle laittoi 5puntaa saamatta yhtään mitään suuntasimme takaisin kämpille ottamaan pienet torkut.

Tarkoituksena oli, että olisimme tehneet itse ruokaa, mutta illalla ”väsyneenä” päätimme hakea takeaway ruokaa jostain lähistöltä, päädyimme kuitenkin syömään Curry Paradise ravintolaan joka oli todella mahtava, en osaa juuri sanoa mitä söimme, sillä listalla oli varmaan sata erilaista ruokavaihtoehtoa.

Alkuun kuitenkin saimme hassuja ”sipsejä” jotain kovaa leipää ja hyviä dippejä.

Pääruoaksi otin kanaa jonkinlaisessa tomaatti vihreächili kastikkeessa. NAM.

Täytyy sanoa että pitkästä aikaa todella todella maukasta ja hyvää ruokaa sekä kerrankin sopivan tulista ainakin jos päättelee, siitä että sain pyyhkiä hikeä otsalta jatkuvasti. Julle söi lammasta tomaattisessa valkosipulikastikkeessa. Rinnalle saimme kulhon riisiä, naanleipää ja 600ml Cobra oluet.

Kotiintulomatkalla poikkesimme Sainsburyyn, eli paikalliseen ”citymarkettiin” haimme hieman suklaata sekä oho mukaan tarttui 8x 500ml Stella Artois omenasiideriä vaivaiseen 9 punnan hintaan. Luin juuri aikaisemmin, että miehet ostavat tavaroita koska he oikeasti tarvitsevat sen ja naiset ostavat tavaroita siksi että se on alennuksessa vaikka he eivät oikeasti sitä tarvitsisikaan.. tarkoitan siis, että nyt meillä ainakin on siideriä jääkaapissa :D

Eli tämänmoista tänään, huomenna vapaata… jos sitä vaikka kävisi lenkillä, kun on taas tullut syötyä niin maan perusteellisesti, että varmaan pyörimme takaisin suomeen.

Loppuun lisään Juliuksen pienen haastattelun, koska kovin moni on kysynyt mitä hänelle kuuluu.

Ensimmäinen viikko takana, miltä tuntuu?

”Kyllähän tää täs menee ja hyvät on fiilikset”

Miten työt on sujunut?

”Työ on rankkaa, mutta erittäin hyvää kokemusta se kaikki on.”

Paikallinen ruoka?

”Vaihtelevaa, helvetin hyvästä jauhoiseen burritoon”

Eli siis hyvin menee myös Jullella, ainakin olemuksesta päätellen hän viihtyy täällä todella hyvin.

Jullen mukaan täällä kummittelee.

            

Gud day

Oli melkoisen kova hoppu tänään töissä, tein ainakin viittä eri annosta Larderissa eli kylmällä puolella, kokoajan oli tekemistä ja muutenkin meno suhteellisen nastaa. Tuntuu et päiväpäivältä työnteko on helpompaa, ainakin siihen asti kun pitää itse muistaa ja tehdä kaikki. Oon sentään tehny ainaki 10 sivua muistiinpanoja ym, sekä varmaan huomenna töiden jälkeen jään kirjoittelemaan ohjeita ohjekirjasta omiin muistioihin, jotta pystyn sitten vaivatta tekemään niitä jatkossa. 

Päätin pistää tälläisen lyhyen päivityksen päivästä, kun täytyy sanoa että oon aikas yllättyny blogin suosiosta, sillä juuri äskön tuli tälläiset lukemat. Koitan pitää teitä siis jatkossakin ajantasalla... Nyt nukkumaan, kun huomenna pitä herätä puoli 7 töihin :)

The London Project

 1000 sivun katselua - 9 viestiä, julkaistu viimeksi 19.10.2013

After the first week

Ensimmäinen viikko takana

Yhdessä viikossa tullut niin paljon uutta ja ihmeellistä, että tätä koko touhua on vaikea tiivistää sanoiksi. En tiedä oikein mistä edes aloittaisi, kaikki on niin moninkertaisesti suurempaa ja meno moninkertaisesti vilkkaampaa verrattuna suomeen.

Olemme testanneet muutamia paikallisia ruokapaikkoja, mistä saa ruokaa todella hyvään hintaan ja useimmiten ruoatkin ovat olleet varsin loistavia, jos ajattelee nyt niin olemme syöneet kiinalaista, italialaista, brittiläistä ja ranskalaista ruokaa täällä ollessamme. Niin pizzaa puu-uunista sekä pizzaa 500 asteisesta uunista… kumpaakaan ei voi rehellisesti verrata suomeen. En väitä etteikö suomesta saisi hyvää ruokaa, kyllä saa tarkoitan vain että täällä se kokemus on varmasti hieman erilainen varmasti.

Metrolla kulkeminen alkaa sujua, vaikkakin alkuun se oli aikamoinen kokemus kun vaihdettiin metroa ja mentiin suuntaan tuo ja sitten yhtäkkiä taas metron vaihto ja mentiinkin suuntaan tämä ja yhtäkkiä oltiinkin perillä. Mielenkiintoista sanon minä. Onhan meillä suomessakin metro, mutta se ei ole mitään verrattuna tähän. Ihmisiä kulkee täällä metrolla kymmeniä jossei jopa satoja kertoja enemmän joka tunti.

Työpäivät ovat olleet ihan mukavia, joskin välillä joutuu suoraa sanoen hyppäämään syrjään kiireen takia ja tekemään jotain todella yksinkertaista hommaa, kuten esimerkiksi eilen tuli nypittyä 20 litraa persiljaa ja sen jälkeen hienonnettua se, voin kertoa että sitä tavaraa oli paljon! Olen kyllä päässyt myös hieman annosteluun ja muutenkin tutustumaan ruokien valmistukseen, ei se mitään rakettitiedettä täälläkään ole, puhtaita ja selkeitä makuja todella näyttävillä esillelaitoilla.

Muut työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, ja olen muutamiin jo hieman tutustunutkin, joskin eilen työskentelin kolmen ihmisen kanssa joista vain yksi puhui sujuvaa englantia, noh ei se mitään työt sujuivat silti varsin hyvin. Jokainen jolta olen kysynyt apua on auttanut mielellään ja kertonut myös hieman itsestään ja kysellyt paljon minulta kaikenlaisia kysymyksiä, eniten tietenkin olen saanut kertoa mistä olen kotoisin ja minkälaista on ollut suomessa. Muita vastaavia kysymyksiä ovat olleet mm. missä olen oppinut puhumaan englantia näin hyvin, olenko aikaisemmin ollut ravintolassa töissä, miten opin asioita niin nopeasti ja sitten on paljon myös tiedusteltu miten pärjään suomessa talven yli.

On mahtava nähdä miten auktoriteetti pelaa keittiössä, jos sinua korkeampi henkilö pyytää noutamana hänelle jotain tai ylipäätänsä huutaa esimerkiksi tarvitsevansa lusikan, niin se lusikka toimitetaan chefille oli tilanne mikä hyvänsä.

Lyhykäisyydessään pidän tästä paikasta varsin paljon, odotan niitä oikeasti rankkoja päiviä töissä jolloin minulle huudetaan ja haukutaan. Haluan kokea sen tunteen, sillä tiedän että siltä ei voi välttyä ja siitä oppii koska se varmasti säväyttää kun ensimmäisen kerran joku tulee ja heittää työstämäni objektin roskiin ja sanoo että ei hele***tti sitä noin tehdä tee uudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin huono tai muutenkaan… satun vain kokemuksesta tietämään, että ne hetket kun on halunnut kadota maanrakoon tai lähteä ovet paukkuen pois jostain on oikeasti niitä parhaita hetkiä jotka varmasti muistaa lopun elämäänsä. Nämä tilanteet voivat myös olla testejä siitä, pärjäänkö oikeasti keittiössä kovan paineen alla, sillä tiedän että tällä alalla vaaditaan hermoja ja kovaa päätä.